Vastuullisuus, vakaus ja tulevaisuus – Valtiontalouden sopeuttamisesta
Kirjoittanut: Ilkka Suominen
Olen saanut olla mukana suomalaisen yhteiskunnan kehityksessä vuosikymmenten ajan – puoluejohtajana, ministerinä ja eduskunnan puhemiehenä. Näinä vuosina olen oppinut, että valtiontalous ei ole tekninen ongelma, vaan poliittinen ja arvopohjainen haaste. Sopeuttaminen ei tarkoita vain leikkauslistoja, vaan kykyä tehdä viisaita ja kestäviä valintoja, jotka kantavat yli vaalikausien.
Tässä omat neuvoni siitä, kuinka valtiontalous sopeutetaan järkevästi – ja kansakuntaa yhdistäen, ei hajottaen.
1. Sopeutus vaatii poliittista rohkeutta, ei pelkkää tekniikkaa
Moni puhuu sopeutuksesta kuin se olisi pelkkä Excel-taulukko: numeroita, lukuja, prosentteja. Todellisuudessa se on poliittista johtajuutta. Vastuullinen päättäjä uskaltaa tehdä myös epäsuosittuja päätöksiä – ei siksi, että ne ovat helppoja, vaan koska ne ovat välttämättömiä.
Politiikka ei ole kilpailu siitä, kuka lupaa eniten, vaan siitä, kuka kantaa vastuuta myös silloin, kun on vaikeaa. Kun olin Kauppa- ja teollisuusministerinä 1980-luvun lopulla, tiesimme, että kasvu ei jatku loputtomiin. Meidän tehtävämme oli rakentaa puskuria, ei ostaa suosiota.
2. Talouskasvua ei rakenneta velalla, vaan uskottavuudella
Sopeutus ei ole talouskasvun vastakohta – päinvastoin. Ilman talouspolitiikan uskottavuutta kasvu jää haaveeksi. Kansainvälinen sijoittaja, kotimainen yrittäjä ja tavallinen veronmaksaja tarvitsevat saman asian: vakaan ja ennakoitavan toimintaympäristön.
Velkaantuminen on joskus perusteltua – kuten pandemian tai kriisin aikaan – mutta siitä ei saa tulla tapa. Jos jatkuvasti eletään velaksi, ei seuraava sukupolvi enää elä itsenäisesti, vaan velkavankeudessa.
3. Kilpailukyky on sopeutuksen paras ystävä
Suomen kohtalo ei ratkaiseudu suljettujen ovien kabineteissa, vaan kansainvälisillä markkinoilla. Jos emme ole kilpailukykyisiä, emme voi myöskään säilyttää hyvinvointiamme. Siksi sopeutuksen rinnalla on aina ajateltava kasvua ja uudistumista.
Kun olin mukana rakentamassa Euroopan talousintegraatiota, tiesin, että Suomen on oltava osa avointa taloutta. Meidän pitää tehdä työt täällä niin hyvin, että meitä halutaan maailmalla. Se vaatii koulutusta, teknologiaa ja toimivaa infraa – ei byrokratiaa ja raskasta hallintoa.
4. Yhteiskuntasopimuksella, ei vastakkainasettelulla
Sopeutus onnistuu vain, jos eri yhteiskuntaryhmät kokevat sen oikeudenmukaiseksi. Työntekijöitä ei voi laittaa maksumiehiksi, mutta ei myöskään yrittäjiä tai lapsiperheitä. Tarvitsemme maltillisuutta ja yhteistä tahtoa – vähän samaan tapaan kuin 1990-luvun laman jälkeen rakennettiin uutta nousua.
Olen aina kannattanut kolmikantaa: työnantajien, työntekijöiden ja valtion yhteistyötä. Se ei ole vanhanaikaista, vaan vastuullista. Sopeutuksessa on tärkeää säilyttää yhteiskunnan eheys – ilman sitä talouskin horjuu.
5. Uudistaminen on paras säästökeino
Valtiontalouden menopuoli ei kasva vain siksi, että rahaa tuhlataan, vaan siksi, että rakenteet ovat vanhentuneet. Sopeuttamisen tärkein osa ei ole leikkaus, vaan uudistus: miten palvelut tuotetaan tehokkaammin, miten teknologiaa hyödynnetään, miten työelämä joustavoituu.
Esimerkiksi julkishallinto kaipaa digitalisaatiota, ei uusia lomakkeita. Ei ole järkeä leikata kynällä, jos samalla ei uudisteta rakenteita. Meidän on oltava valmiita myös kriittisesti arvioimaan julkisen sektorin kokoa ja tehtäviä.
Lopuksi: Sopeutus on väline, ei itseisarvo
Valtiontalouden sopeuttaminen on vaikea, mutta välttämätön tehtävä. Se ei kuitenkaan ole päämäärä sinänsä, vaan väline turvata hyvinvointi, itsenäisyys ja vakaus tulevaisuudessakin. Meidän on tehtävä päätöksiä, jotka kantavat – ei vain seuraaviin vaaleihin, vaan seuraaville sukupolville.
Viisas talouspolitiikka ei seuraa mielialoja, vaan arvoja: vastuullisuutta, oikeudenmukaisuutta ja uskoa tulevaan.
– Ilkka Suominen
Kansanedustaja, Ministeri, Eeduskunnan Puhemies, Alkon pääjohtaja, Europarlamentaarikko
Vakauden, kansainvälisyyden ja yhteisen vastuun puolustaja